Valööri, sävy, kylläisyys: valööri on tärkein

Olet maalannut taivaan. Sininen on oikea, ja silti se tekee kuvaan reiän. Ongelma ei ole sininen: se on vaaleus ja tummuus. Värin voi kuvata kolmella sanalla. Jos muistat niistä vain yhden, muista valööri.

Kolme sanaa värin kuvaamiseen

• Valööri: onko väri vaalea vai tumma? Tubomix antaa sille luvun 1:stä (musta) 10:een (valkoinen) ja näyttää sen jokaisen sekoituksen vieressä.
• Sävy: millainen väri? Punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen, violetti ja kaikki niiden välillä.
• Kylläisyys: onko väri kirkas vai murrettu? Puhutaan myös värin voimakkuudesta. Kadmiumpunainen on kirkas; poltettu siena on murrettu punaoranssi.

Nämä ovat kolme erillistä säädintä. Maalissa yksi lisäys muuttaa usein monta kerralla. Muista silti kunkin päätyökalu: valkoinen valööriin, naapuriväri sävyyn (vähän punaista vie keltaista kohti oranssia), harmaa kylläisyyteen.

Jokaisella sävyllä on myös luonnollinen valöörinsä: se, jossa se on kirkkaimmillaan. Kirkkain keltainen on vaalea (valööri 8 tai 9); kirkkain violetti on tumma. Keltaista, joka olisi valöörissä 3 ja pysyisi keltaisena, ei voi tehdä: tummennettuna siitä tulee oliivinvihreä tai ruskea. Tämä on yksi syy, miksi Tubomix sanoo joskus, etteivät tuubisi pysty antamaan jotakin väriä tarkalleen.

Valööri: portaat tummasta vaaleaan

Valööriportaat

Poltettu siena yhä suuremmalla määrällä valkoista. Jokainen askel näyttää valöörinsä, 1:stä (musta) 10:een (valkoinen).

345678

Napauta askelta nähdäksesi sen valöörin ja reseptin.

Portaiden jokainen askel pitää suunnilleen saman sävyn, mutta nousee yhden valööriportaan. Maalaa tällaiset portaat jokaisella tuubillasi: parempaa harjoitusta ei ole. Kymmenessä minuutissa tiedät, paljonko valkoista tarvitaan yhden portaan nousuun.

Miksi valööri on tärkein

Silmämme näkevät yksityiskohdat, muodot ja tilavuuden enimmäkseen vaaleuden ja tummuuden kautta; väreissä ne ovat paljon epätarkempia. Mustavalkokuvan lukee täydellisesti; kuvaa, jossa värit ovat oikein mutta valöörit väärin, olisi vaikea lukea.

Maalauksessa väri, jonka valööri on oikea mutta sävy hieman väärä, jää usein huomaamatta. Väri, jonka sävy on oikea mutta joka on liian vaalea tai tumma, näkyy heti: siitä tulee reikä tai tahra.

Kumpi virhe näkyy enemmän?

Kaksi yritystä samaan väriin: toisessa on oikea valööri, toisessa oikea sävy. Katso niitä sitten harmaana.

Oikea valööri, väärä sävy

Sama valööri (5), sävy hieman sivussa: maalauksessa väri pysyy paikallaan, ja valo on yhä uskottava.

Oikea sävy, väärä valööri

Sama sävy, mutta valööri 7 eikä 5. Maalauksessa se hyppää silmille kuin tahra.

Harmaana

Harmaana, kuin silmiä siristäessä: yritys A sulautuu tavoiteväriin, yritys B erottuu heti.

Siristä silmiä nähdäksesi valöörit

Siristä silmiäsi aiheeseesi ja sitten kankaaseesi: värit häipyvät ja valöörit jäävät. Jos jokin alue hyppää esiin, sen valööri on väärä. Tubomixin paletissa ”Valöörit”-painike näyttää sekoituksesi harmaana samasta syystä.

Sävy, värin nimi

Sävy on se, minkä nimeät ensin: keltainen, oranssi, punainen, violetti, sininen, vihreä. Se ei kerro, onko väri vaalea vai tumma, eikä sitä, onko se kirkas vai murrettu.

Taivaansinisellä  ja laivastonsinisellä  on sama sävy: lähinnä valööri muuttuu. Samoin vaalealla punaisella  ja viininpunaisella . Tomaatin ja tiilen välillä, jotka ovat nekin punaisia, muuttuu lähinnä kylläisyys.

Sävyt järjestetään ympyrään

Maalarit järjestävät sävyt ympyrään, väriympyrään. Se kulkee sateenkaaren järjestyksessä (punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen, violetti), ja sitten violetti yhtyy punaiseen ja sulkee ympyrän. Välissä ovat purppurat ja purppuranpunaiset, kuten magenta: niitä ei ole sateenkaaressa, mutta ne sulkevat ympyrän.

• Maalarin kolme perusväriä, keltainen, punainen ja sininen, ovat yhtä kaukana toisistaan. Perinteen mukaan kaikki muut värit sekoitetaan niistä.
• Kahden perusvärin välissä on väliväri: oranssi (keltainen ja punainen), violetti (punainen ja sininen), vihreä (sininen ja keltainen).
• Keltaisesta punaiseen oranssin kautta sävyjä kutsutaan lämpimiksi; vihreästä violettiin sinisen kautta kylmiksi. Kellanvihreä ja violetti, rajalla, kallistuvat tuubista riippuen jompaankumpaan.

Käytännössä mitkään kolme tuubia eivät tee kaikkia värejä: oppitunti 3 kertoo miksi.

Maalarin väriympyrä tuubeina

Sävyt ympyrässä, oikeiden tuubien värein. Reunalla kirkas väri; keskustaa kohti sama väri yhä murretumpana, harmaaseen asti.

• Kadmiumkeltainen
• Kadmiumkeltainen + kadmiumoranssi
• Kadmiumoranssi
• Kadmiumoranssi + kadmiumpunainen
• Kadmiumpunainen
• Kinakridonimagenta + valkoinen
• Dioksatsiinivioletti + valkoinen
• Dioksatsiinivioletti + ultramariini + valkoinen
• Ultramariini + valkoinen
• Ftalosininen + valkoinen
• Ftalovihreä + valkoinen
• Kadmiumkeltainen + ftalovihreä

Lihavoituna kolme perusväriä. Katkoviivat yhdistävät vastavärit. Tummat tuubit näytetään sekoitettuina samaan määrään valkoista (1 osa : 1), jotta niiden sävy erottuu.

Vastavärit ovat väriympyrällä vastakkain

Kahta maalarin väriympyrällä vastakkain olevaa sävyä kutsutaan vastaväreiksi: keltainen ja violetti, oranssi ja sininen, punainen ja vihreä.

• Sekoitettuina ne murtavat toisiaan harmaaksi tai ruskeaksi asti. Se on hyvä keino rauhoittaa liian kirkasta väriä (oppitunti 5 näyttää miten).
• Vierekkäin ne saavat toisensa näyttämään kirkkaammilta: oranssi näyttää elävämmältä sinisen vieressä.

Muissa ympyröissä vastakkain ovat muut värit

Olet ehkä nähnyt ympyrän, jossa keltaista vastapäätä on sininen eikä violetti. Se ei ole virhe: ympyröitä on monta, ja kukin riippuu siitä, mitä sekoitetaan.

Neljä väriympyrää, neljä tapaa sekoittaa

Piste merkitsee kutakin perusväriä; viiva yhdistää kaksi vastaväriä.

• Maalarin väriympyrä, tämän oppitunnin ympyrä: se koskee maalien sekoittamista. Sen perusvärit, keltainen, punainen ja sininen, tulevat ateljeiden perinteestä. Se ennustaa karkeasti, mitä tuubien sekoitus antaa, mutta jää likimääräiseksi: mitkään kolme tuubia eivät tee kaikkea, ja oppitunti 3 näyttää, miten pärjätä paremmin.
• Valon väriympyrä, näyttöjen käyttämä: se koskee valojen sekoittamista. Sen perusvärit ovat punainen, vihreä ja sininen: näillä kolmella valolla näyttö näyttää niin monta väriä kuin pystyy. Se ennustaa, mitä kaksi valoa antaa yhdessä: punainen ja vihreä tekevät keltaisen; keltainen ja sininen, vastakkain, tekevät valkoisen.
• Painovärien väriympyrä: se koskee läpikuultavien musteiden sekoittamista valkoisella paperilla. Sen perusvärit ovat syaani , magenta  ja keltainen: kukin vie pois vain yhden näytön kolmesta valosta (syaani vie punaisen, magenta vihreän, keltainen sinisen). Se ennustaa, että muste ja sitä vastapäätä oleva väri, kuten syaani ja punainen, tekevät mustan tai melkein. Moni maalari aloittaa nykyään kolmesta näitä musteita lähellä olevasta tuubista: ftalosininen, kinakridonimagenta ja hansankeltainen .
• Munsellin väriympyrä: se ei sekoita mitään, vaan järjestää värit sen mukaan, mitä silmä näkee. Sen viisi pääsävyä, punainen, keltainen, vihreä, sininen ja purppura , on sijoitettu niin, että silmä näkee saman askeleen kahden naapurin välillä. Kaksi vastakkaista sävyä antaa harmaan, kun silmä sekoittaa ne, esimerkiksi nopeasti pyörivässä hyrrässä: punaista vastapäätä on sinivihreä . Tubomixin OKLCh-kartta on tällainen ympyrä.

Miksi erot? Valojen sekoittaminen lisää valoa: näytöllä punainen ja vihreä tekevät keltaisen. Maalien sekoittaminen vie valoa pois: jokainen pigmentti imee osuutensa (ks. oppitunti 1). Kaksi vastaväriä kumoavat toisensa sekoitettuina: kaksi valoa antaa valkoisen, kaksi maalia harmaan tai ruskean. Mutta se, mikä kumoaa minkäkin, riippuu siitä, mitä sekoitetaan. Siksi jokainen ympyrä on oikeassa omassa sekoitustavassaan.

Sävy, valööri, kylläisyys: jokaisen värin paikka

Maalarin väriympyrällä, vähän ylempänä, kirkkaat värit ovat reunalla, murretut kohti keskustaa ja harmaa keskellä. Pinoa nyt useita ympyröitä kuin talon kerroksia: tummat alas, vaaleat ylös. Jokaisella värillä on silloin osoite: suunta ympyrällä (sävy), kerros (valööri) ja etäisyys keskustasta (kylläisyys). Laivastonsinisellä ja taivaansinisellä on sama suunta, mutta eri kerros. Näin amerikkalainen taidemaalari Albert Munsell järjesti värit noin vuonna 1905 (linkki sivun lopussa); etäisyyttä keskustasta hän kutsuu kromaksi. Hänen valöörinsä kulkevat 0:sta 10:een: ne eivät aivan vastaa Tubomixin asteikkoa 1:stä 10:een.

Kylläisyys: kirkas vai murrettu väri

Kylläisyys kertoo, onko väri kirkas vai murrettu. Kahdella värillä voi olla sama sävy ja sama valööri, ja silti ne näyttävät erilaisilta: toinen hehkuu, toinen on hillitty.

• Tomaatti  on kirkas punainen; tiili  murrettu punainen.
• Sitruuna  on kirkas keltainen; sinappi  tai okra  murrettu keltainen.
• Taivaansininen  on kirkas; utuinen siniharmaa , yhtä vaalea, on murrettu.

Tuubeista kadmiumpunainen on kirkas; poltettu siena on murrettu punaoranssi.

Kirkkaasta murrettuun, samassa valöörissä

Jokaiseen väriin lisätään yhä enemmän harmaata, joka on täsmälleen yhtä vaalea kuin väri itse. Valööri ei muutu: vain kylläisyys laskee.

Kadmiumpunainen: tomaatista tiileen

44444

Taivaansininen (ultramariini + valkoinen): kohti utuista siniharmaata

66666

Napauta askelta nähdäksesi sen reseptin.

Luonnossa useimmat värit ovat melko murrettuja. Kokeile: laita maisemaan läiskä puhdasta kadmiumpunaista ja peräänny kolme metriä. Se hyppää silmille kuin väärä valööri.

Värin murtamiseen tummentamatta sitä oppitunti 5 antaa kolme keinoa ja yhden ansan.

Musta muuttaa myös sävyä

Keltaokra ja musta tekevät oliivinvihreää →. Musta siis tekee muutakin kuin tummentaa: oppitunti 5 näyttää, mitä se tekee väreille ja mitä käyttää sen sijaan.

Keltaokra + musta

Musta tekee muutakin kuin tummentaa. Keltaokran kanssa siitä tulee oliivinvihreitä, jotka ovat maisemissa hyvin käyttökelpoisia.

KeltaokraHiilimusta

Keltaokra + ripaus: hiilimusta: oliivi (valööri 5).

Harjoitteluun kokeile niin sanottua ”Zornin palettia”: valkoinen, keltaokra, kadmiumpunainen ja norsunluunmusta . Ruotsalainen taidemaalari Anders Zorn maalasi monta muotokuvaa pelkästään näillä väreillä, mutta ei kaikkia. Hänen punaisensa oli kinaveri; nykyään sen korvaa kadmiumpunainen.

Kokeile vaaleaa ihonsävyä: 6 osaa valkoista, 1 okraa, ripaus punaista . Liian oranssi? Hitunen mustaa, ei enempää : iho on hyvin murrettu oranssi, valöörissä 7 tai 8.

Muista

• Väriä kuvataan kolmella sanalla: valööri, sävy ja kylläisyys.
• Hoida valööri ensin kuntoon: hieman väärä sävy jää usein huomaamatta, väärä valööri näkyy heti.
• Siristä silmiä: värit häipyvät, valöörit jäävät.
• Jokaisella sävyllä on luonnollinen valöörinsä: kirkkain keltainen on vaalea, kirkkain violetti tumma.
• Maalarin väriympyrällä vastavärit ovat vastakkain: keltainen ja violetti, oranssi ja sininen, punainen ja vihreä. Valon ja painovärien ympyröissä vastakkain ovat muut värit.
• Luonnossa useimmat värit ovat murrettuja: liian kirkas väri hyppää silmille.

Lisää aiheesta

• Tonal value: Bruce MacEvoy valööristä, sen arvioimisesta ja maalaamisesta (englanniksi).
• Munsell colour system: värit järjestettynä sävyn, valöörin ja kroman mukaan, valööriasteikko 0:sta (musta) 10:een (valkoinen), Wikipediassa (englanniksi).
• Väriympyrä ja vastaväri, Wikipediassa.
• Additive colour ja subtractive colour: miksi valo ja maali eivät sekoitu samalla tavalla, Wikipediassa (englanniksi).
• Zorn Palette: James Gurney Zornin paletista, mihin se pystyy ja miksi Zorn ei aina pitäytynyt siinä (englanniksi).
• Värin luvut: miten Tubomix laskee valöörin 1:stä 10:een.